Miksi sinun pitäisi katsoa Neil Woodfordin pidemmälle
Star-rahastonhoitaja on yhdeksänneksi suurimmista rahantekijöistä viimeisen kymmenen vuoden aikana
Saat anteeksi, jos luulet, että ainoa aktiivinen rahastonhoitaja, jota kannattaa harkita käteiselläsi, on Neil Woodford.
Mediamyrsky, joka seurasi tähtipäällikön sijoitusyhtiön lanseerausta viime vuonna, on nähnyt hänen lippulaivarahastonsa keränneen 6 miljardia puntaa vain 12 kuukaudessa, kun taas hänen aiemmin tänä vuonna markkinoille tuomansa sijoitusrahasto ylimerkittiin massiivisesti, mutta se kerää jo uusia varoja. Hän on myös tienannut rahaa: Huoltaja raportoi, että päärahasto tuotti 20 prosenttia ensimmäisenä vuonna ja sijoittui osaketuotot-sektorinsa kärkeen.
Mutta uudet tutkimukset viittaavat siihen, että monet muut vähemmän tunnetut johtajat menestyvät Woodfordia paremmin pitkiä aikoja. The Times kertoo [2] sijoitusalustan TD Direct Investingin tutkimuksessa, että hän oli vasta yhdeksänneksi menestynein Yhdistyneen kuningaskunnan rahastonhoitaja yli 100 miljoonalla punnalla viime vuosikymmenen aikana, ja hän on tuottanut keskimäärin 10,4 prosenttia vuodessa.
Tämä sijoittui alle parhaan Harry Nimmon, 'Standard Life Investmentsin kuuluisan pienyrityssijoittajan, joka on tuottanut sijoittajille 14,15 prosenttia vuodessa'. Muita listalla korkeampia lukuja ovat Daniel Nickols Old Mutualista, Anthony Cross ja Julian Fosh Liontrust Asset Managementista sekä Richard Buxton Old Mutualista. Kaikki 25 listalla olevaa manageria ovat huippusuorituksia ja kokonaisuutena he ovat tuottaneet keskimäärin 9,8 prosenttia vuodessa, mikä ylittää selvästi FTSE-100:n 7,1 prosentin.
Siitä huolimatta Woodfordin nimi ja historia – hänen Invesco Perpetual High Income Fund -rahastonsa tuotti hämmästyttävät 2 224 prosenttia helmikuun 1988 ja syyskuun 2013 välisen 25 vuoden aikana. Investors Chonicle – herättää edelleen eniten sijoittajien huomiota.
The Daily Telegraph sanoo, että hänen Patient Capital Trust kerää lisää rahaa sijoittajilta huolimatta siitä, että se on tuonut 800 miljoonaa puntaa kierroksella, joka päättyi vain neljä kuukautta sitten. Kolmen prosentin laskun jälkeen osakkeet ovat palanneet 115 p:n yläpuolelle ja edustavat huomattavaa 11 prosentin preemiota hallussa olevien varojen arvioituun arvoon verrattuna. Tämä tarkoittaa käytännössä sitä, että sijoittajat maksavat 11 prosenttia enemmän kuin kunkin osakkeen kohde-etuus etuoikeudesta olla rahastossa, mikä hinta joidenkin analyytikkojen mielestä on liian korkea.
