Morrisseyn debyyttiromaani List of the Lost: paras huonoimmista arvosteluista
'Morrisseyn mielikuvituksen vanhentuneet ulosteet' Ensimmäiset arvostelut ovat julkaisussa, eivätkä ne ole kauniita
Ian Gavan / Getty Images
Morrisseyn debyyttiromaani List of the Lost on joutunut kriitikoiden raivoihin sen 'hirvittävästi ylikirjoitetun' proosan ja 'hirvittävien' seksikohtausten vuoksi.
The Smithsin entinen keulahahmo sai tunnustuksia omaelämäkerrastaan kaksi vuotta sitten, ja eräs arvostelija kuvaili sitä 'paras kirjoitetuksi musiikilliseksi omaelämäkerraksi sitten Bob Dylanin Chronicles'.
Mutta hänen ensimmäinen fiktioyrityksensä on toistaiseksi saanut päinvastaisen vastauksen.
List of the Lost kertoo tarinan teinien radan viestijoukkueesta Bostonin esikaupunkialueella 1970-luvulla. Yksi tiimistä – nimeltä Ezra Pound – tappaa vahingossa vanhan miehen illan aikana metsässä, minkä seurauksena pojista tulee kirottu.
Romaani käsittelee miesten ystävyyttä, kilpailua, seksiä, murhia, amerikkalaista politiikkaa ja lasten hyväksikäyttöä, vaikka kriitikot valittavatkin, että se ei kerro mitään valaisevaa mistään sen teemoista ja että kaikki hahmot puhuvat paljon kuin Morrissey, lauseilla, kuten 'Minun' runko on koristetaidetta! Olen iloinen omasta loistokkuudestani!
Mukana on myös kymmeniä 'mini-höpötyksiä', jotka koskettavat laulajan tunnettuja lemmikkivihaa, kuten kuninkaallista perhettä ja Margaret Thatcheriä.
Tässä ovat parhaat huonoista arvosteluista:
'Kuorma vanhoja suutareita'
Alex Clark klo Huoltaja kuvailee List of the Lost -lehteä 'sanapuheeksi, tangentiaaliseksi, keskittymättömäksi', 'hämmentävästi kaikkialla kaupassa' ja - vain 118-sivuisena - 'aivan liian pitkäksi'. Hän pahoittelee sitä, että Morrisseylla ei ollut toimittajaa, mikä johti joihinkin 'puhtaaseen hölynpölyyn' eikä selkeään juoniin tai jopa pointtiin. 'Tässä on kuitenkin palvojan ahdinko: tämän äärimmäisen roskan keskellä on pieniä välähdyksiä Mozista sellaisena kuin se oli', sanoo Clark ja osoittaa joitain kirjan hienompia linjoja. Hän lisää: 'Me Mozin armeijan jalkasotilaat olemme joutuneet kamppailemaan enemmän kuin tämä vanhojen suutarien kuorma, jota olisi varmasti voitu parantaa, jos joku olisi välittänyt tarpeeksi tai, mikä todennäköisemmin, olisi sallinut.'
'hirvittävästi ylikirjoitettu'
Hänen yhden tähden arvostelussaan Daily Telegraph Charlotte Runcie sanoo, että Morrisseyn metaforat sekoittuvat 'kaiken ymmärryksen yli' ja romaani on 'hirvittävästi ylikirjoitettu' ensimmäiseltä sivulta viimeiseen. 'Onko kirjallisuudessa koskaan ollut vähemmän seksikästä hetkeä kuin Morrissey, joka kuvailee 'hänen sipulillisen tervehdyksensä tuskallista kiihkoa', kun se 'punsi tiensä Elizan kehon jokaiseen lihakseen paitsi muuten keskeiseen alueeseen'? kysyy Runcie. Mutta häneen hämmästytti se, kuinka vähän nämä 'hirvittävät' seksikohtaukset erottuvat joukosta. 'Muu romaanista on aivan yhtä ylikuormitettua, yhtä järjetöntä, yhtä huonosti suunniteltua, kömpelösti ilmaistua ja laiskasti kuviteltua.'
'Naisten vastenmielinen kohtelu'
Nico Hines, Lontoon toimittaja Daily Beast , sanoo, että kirjoitus on 'naurua kömpelöä, hahmot ohuesti piirrettyjä, tyyli puuro'. Mutta räikein ongelma List of the Lostissa on sen 'naisten vastenmielinen kohtelu', Hines sanoo, ja 'poikkeuksellinen naisvihaisuuden sävy' tunkeutuu koko tarinaan. Sillä välin sekalaiset metaforat ovat 'kirjan hauskimpia osia', hän sanoo. 'Kryptografit työskentelevät edelleen tämän lauseen parissa: 'Poliitikot ihmettelevät äänestäjien alistuvaa herkkäuskoisuutta, ja Amerikan nälkäiset tuomarit pysyivät penkkeillään beagle-nokkana; sidottu Isä Time aina valmis heittämään kirjan ja juoksemaan lipputankoon.''
'Kiillottamaton kirjan muru'
Ehkä yksi ankarimmista kritiikistä tulee Suojelija musiikin toimittaja Michael Hann, joka varoittaa: 'Älä lue tätä kirjaa; älä tahraa itseäsi sillä, vaikka se näyttää kuinka houkuttelevalta lyhyeltä tahansa. Hann sanoo, että kaikkien ihmisten, jotka 'paimensivat sen painamaan', pitäisi pudottaa päänsä häpeään, koska 'on vaikea kuvitella, että kukaan muu kuin turhamaisuuskustantaja olisi laittanut mitään näin pahaa kansien väliin'. Yhteenvetona Hann sanoo, että se on 'kiillottamaton kirjan tomppu, Morrisseyn mielikuvituksen vanhentunut uloste'.
AA Gill palkittiin Morrisseyn kirvestyöstä
12. helmikuuta 2014
SUNDAY TIMESin kolumnisti AA Gill on voittanut The Hatchet Job of the Year -palkinnon, jonka jakoi The Omnivore verkkosivut Morrisseyn omaelämäkerran tyrmäävän arvostelun vuoksi.
'Se on raskas teos, joka on täysin vailla ymmärrystä, lämpöä, viisautta tai miellyttävyyttä', Gill kirjoitti viime vuoden lokakuussa julkaistussa 1 200 sanan koostumuksessaan Morrisseyn teoksista. 'Se on mahdollinen turhuuden, itsesäälin ja logorrooisen tylsyyden sytyttäjä.'
Gill oli myös tyytymätön Morrisseyn vaatimuksesta julkaista kirja Penguin Classicina. 'Sen laittaminen Penguin Classicsiin ei vähennä Aristotelesta, Homerosta tai Tolstoita; se vain pilkkaa Morrisseyta, ja tämä on uhrinsa itsekunnioituksen rakentama nöyryys.
Tuomaristo, johon kuuluivat Rosie Boycott, Brian Sewell ja John Sutherland, piti arvostelua 'asiantuntijan kehumisena'.
'Pitkän listan 30 arvostelijaa pienennettiin helposti kahdeksaan, ja sitten kun pudotimme heidät listalta alhaalta ylös, voittaja selvisi ilman väittelyä', sanoi Sewell.
Arvostelu, joka on luettavissa kokonaan The Omnivore -sarjassa julisti Morrisseyn yhteenvedon hänen varhaisesta elämästään 'nauruttavan ylikuormitetuksi ja ylikirjoitetuksi, takautuvan loukkauksen ja tuloksen ratkaisemisen litaniaksi, joka on kuin Madonnan ja Catherine Cooksonin risteytys'.
Gill on toinen Sunday Timesin toimittaja, joka on saanut palkinnon Suojelija raportteja. Viime vuonna Camilla Long sijoittui ensimmäiseksi arvioidessaan Rachel Cuskin muistelmakirjaa Aftermath, jonka hän julisti olevan 'hauraan pienen dominatrixin ja vertaansa vailla olevan narsistin teos, joka käyttää hyväkseen miestään ja hänen avioliittoaan mielellään'.
Palkinto perustettiin 'nostamaan ammattikriitikkojen profiilia ja edistämään rehellisyyttä ja viisautta kirjallisessa journalismissa'. AA Gillin palkintona oli himottu 'Golden Hatchet' -gongi ja vuoden tarjonta ruukkukatkarapuja, jotka annettiin eilen illalla seremoniassa Coach and Horses -pubissa Lontoon Sohossa.
