Mark Dugganin tutkimus: poliisin on saatava takaisin yleisön luottamus
30 vuotta sitten yleisöllä ei olisi ollut ongelmaa uskoa poliisin versiota tapahtumista. Ei enää
Mark Dugganin tutkinnan valamiehistön vapauttaman poliisin, joka ampui elokuussa 2011 kuoliaaksi 29-vuotiaan kuuden lapsen isän, yleisessä mielessä yhä kiireellisempi kysymys: 'Kuka ottaa nyt poliisin sanan vastaan' upseeri kuin evankeliumi?'
Tiettyyn pisteeseen asti tutkintalautakunta totesi enemmistöllä kahdeksasta kahteen, että Duggan (poliisi väitti hänen kuollessaan olevan merkittävä toimija aseellisessa jengisodassa) oli ammuttu laillisesti.
Ne, jotka äänekkäimmin väittävät, ettei poliisiin voi luottaa kertomaan totuutta, ovat Dugganin perhe, läheiset ystävät ja kannattajat, jotka tutkintatuomion jälkeen pahoinpitelivät ja tönäisivät valamiehiä ja aiheuttivat niin vihaisen myrskyn tuomioistuimen ulkopuolella, että Scotland Yardin vanhempi upseeri lausuntoa ei voitu kuulla.
Tuomion hylkääminen ulottuu Tottenhamiin, jossa Duggan asui. Nykyään Pohjois-Lontoon kaduilla vallitsee hauras rauhallisuus.
Toiset kauempana olevat, jotka eivät ehkä pitäneet enempää kuin puoli silmää tutkintamenettelyssä, tuntevat luultavasti olevansa ristiriitaisia. Kuinka ase, jonka väitettiin olleen Dugganin hallussa, kun aseistettu poliisi pysäytti ohjaamon, jossa hän matkusti, löydettiin 20 metrin päästä aidan toiselta puolelta, kun kukaan ei nähnyt sitä heitetyksi? Eräs silminnäkijä kertoi, että kun Duggan nousi autosta, hän näytti olevan antautumisessa. Silti hänet ammuttiin.
Kolmekymmentä vuotta sitten suurella brittiläisellä yleisöllä ei olisi ollut mitään ongelmaa uskoa poliisin versiota tapahtumista. Saattoi olla epäsiistiäkin päitä, mutta niitä olisi pidetty luonnollisina hetken hämmennässä. Duggan olisi – lähipiirinsä ulkopuolella – erotettu rikollisena, joka oli aiheuttanut kuolemansa omaan päähänsä. Olisi luultavasti ollut helpotus, että poliisin erittäin vaaralliseksi pitämä mies oli poistettu.
Ei niin nyt. Liian monta kertaa – brasilialaisen Jean Charles de Menezesin ammunta; Bristolin koulun opettajan Christopher Jefferiesin pidätys murhasta epäiltynä; ja tietysti Dugganin ammuskelu – poliisin on havaittu antaneen parhaimmillaankin vääriä lausuntoja. Sentiä on pudonnut monien laajemman, lainkuuliaisen yleisön kanssa, etteivät kaikki poliisit (tai edes heidän joukkonsa) ole niin rehellisiä ja kunniallisia kuin Dock Greenin Dixonin aikakaudella kasvaneet saattoivat uskoa.
Tietysti aina on ollut taipuneita poliiseja (jota erotettiin menneinä päivinä 'mädinä omenina'). Valehtelevat upseerit paljastuvat kuitenkin nyt paljon todennäköisemmin sekä siksi, että yleisö on vähemmän luottavainen, että koska 'kansalaisjournalismi', joka hyödyntää matkapuhelimen videoita ja nauhoituksia, näyttää usein tarinan aivan toisenlaisen puolen.
Sattumalta, kuten raportoi Daily Telegraph Aiemmin Gloucestershiressä sattuneesta liikenneonnettomuudesta kuvia ottanut amatöörivalokuvaaja törmäsi poliisikersantin kanssa, joka takavarikoi hänen kameransa ja pahoinpiteli ja uhkasi häntä. Me nimmemme sinut nyt ja teen päivästäsi helvetin, koska olet siinä sellissä koko päivän. Todennäköisesti pyydän sinua vangitsemaan. Näihin uhkauksiin liittyi kiroilua. Ei kovin taitava poliisi tuntematon, valokuvaaja tallensi sanojaan. Nyt musiikin edessä on kersantti, ei kansalainen.
Tällaiset tapaukset heikentävät kunnioitusta ja uskoa poliisiin. Emme ole vielä kuulleet Plebgaten tapauksen lopputulosta – entinen ministeri Andrew Mitchell syyttää Downing Streetin poliisia sanojen laittamisesta hänen suuhunsa nyt pahamaineisessa pyörää ja portteja koskevassa jaksossa – mutta Midlandsin poliisit on jo paljastettu valehtelemisesta, kun itsepuolustukseksi Mitchell otti piilotetun nauhurin tapaamiseen heidän kanssaan.
Siellä on ikivanha merkintä 'Kuka vartioi vartijoita'? Se lausuttiin ensimmäisen kerran 2 000 vuotta sitten latinalaisilla sanoilla: 'Quis custodiet ipsos custodes?' Juvenalille lueteltu kysymys on peräisin Platonin ja Sokrateen filosofioista. Se on yhtä pätevä kuin aina. Jos ne, jotka valvovat lakia, käyttäytyvät ikään kuin he olisivat sen yläpuolella, mitä suojaa kenelläkään on mielivaltaiselta väärinkäytöltä ja huonolta kohtelulta – olipa he hallituksen ministereitä tai nuoria mustia miehiä, jotka on pysäytetty ja tutkittu Tottenhamin kaduilla?
Vanhemmat upseerit eivät ole (kokonaisuutena) tyhmiä. Sir Bernard Hogan-Howe, Metropolitanin komissaari, on ilmoittanut menevänsä välittömästi tapaamaan yhteisön johtajia Tottenhamiin. Mutta lupaukset siitä, että on opittu, ovat vakiomenettelyjä eivätkä enää pese. Nyt poliisijohtajien ei tarvitse ainoastaan tarkoittaa, mitä he sanovat, vaan myös valvoa sitä. Hienot sanat ovat hyödyttömiä, ellei niihin liity toimintaa ja – tässä tapauksessa – aitoa mielenmuutosta.
