Paljon melua taputtamisesta: milloin on väärin taputtaa?
Taputtaako vai ei, tämä on kysymys yleisölle, jota syytetään taputtamisesta 'väärillä' hetkillä
Viserrys
Onko teatterissa oikea ja väärä aika taputtaa? 'Kokeneiden teatterivieraiden' nenät ovat kuulemma jumiutuneet Shakespearen Richard III:n varhaisissa näytöksissä West Endissä, jossa Hobitti-tähti Martin Freemanin nuoret fanit ovat taputtaneet ja kannustaneet 'väärillä' hetkillä.
Raportit julkaisussa Iltastandardi , Daily Mail , ja Ajat korostaa kasvavaa jännitettä perinteisten kannattajien välillä, jotka uskovat, että suosionosoitukset tulisi varata väliajoille, ja viimeisen esiripun ja nuorempien yleisön välillä, jotka ovat taputtaneet Freemanin ensimmäistä esiintymistä ja ensimmäistä soloogia.
Joten milloin on oikea hetki ilmaista hyväksyntämme?
Kuinka taputtaa
Tämä kätevä WikiHow sivulla on kattavat neuvot Miten suorittaa taputuksen. Opas antaa vinkkejä taputukseen sosiaalisissa tapahtumissa (reilusti, kahdella ensimmäisellä sormella), rock-konserteissa (kädet ilmassa) ja tapaamiseen vanhan ystävän kanssa (yhden käden isku). Mutta opas ei kata vaikeampaa kysymystä kun taputus on sopivaa.
Debrettin säännöt suosionosoituksista
Niille meistä, jotka ovat liian röyhkeitä osatakseen käsitellä itseämme julkisesti, on aina Debrettin uusi etiketti- ja nykytapojen opas. Jonkin sisällä lähettää Oikeasta käyttäytymisestä teatterissa Debrett huomauttaa, että 'Hurraaminen ja huutaminen tulee pitää minimissä ja viheltämistä tulee välttää. Esiintyjän moukkaaminen ei ole koskaan hyväksyttävää (paitsi pantomiimissa).
Lisäksi oppaan mukaan kannattaa pyrkiä 'liittymään mukaan ja lopettamaan taputuksen alkaessa ja laantuessa – omaa sooloesitystä ei saa koskaan pitää ennen tai jälkeen aplodit'.
Lopuksi, ei saa puhua, melua, näpertää, nojata eteenpäin, asettaa jalkoja istuimille tai kuorsata. Ja sammuta aina matkapuhelimesi.
Historiallinen taputus
The New Statesmanin Caroline Crampton sanoo, että teatterietiketti ei ole koskaan ollut niin tukkoinen kuin nyt.
'Silloin, kun Richard III esitettiin ensimmäisen kerran, Shakespearen yleisö kiukutteli näyttelijöitä ja toisiaan, tappeloi, söi ruokaa ja juomaa ja viihtyi yleensä riehakkaasti', Crampton sanoo.
Vielä 1800-luvulla, kun Oscar Wilden näytelmien ensi-ilta oli, 'yhteiskunnan valokeikot tulivat vaihtamaan juoruja ja nostamaan skandaaleja, ja siellä hoi polloi nauroi metelöidysti kaivossa'.
'Clap-shaming', Crampton sanoo, on 'snobismia, puhdasta ja yksinkertaista'.
Ohje ohjaajalta
Furorin keskellä järjen ääni paistoi läpi Viserrys viikonloppuna, kun näytelmän ohjaaja Jamie Lloyd puolusti yleisön käyttäytymistä Lontoon Trafalgar Studiosilla.
'Luulen, että näemme yleisössä aidon, innostuneen reaktion sukupolvien sekaannuksesta', Lloyd sanoi. 'Aplodit ovat olleet välittömiä ja niin nuorilta kuin vanhoiltakin.'
