52 ideaa, jotka muuttivat maailmaa - 19. Hyvinvointivaltio
Palvelumalli on monien nykyaikaisten maiden kulmakivi
Lontoolainen äiti hakemassa perhelisään Stratfordissa vuonna 1946
Ajankohtainen lehdistötoimisto/Getty Images
Tässä sarjassa The Week tarkastelee ideoita ja innovaatioita, jotka muuttivat pysyvästi tapaamme nähdä maailmaa. Tällä viikolla valokeilassa on hyvinvointivaltio:
Hyvinvointivaltio 60 sekunnissa
Hyvinvointivaltio on hallinnon käsite, jossa valtiolla tai sosiaalisten instituutioiden verkostolla on keskeinen rooli kansalaistensa taloudellisen ja sosiaalisen hyvinvoinnin suojelemisessa ja edistämisessä.
Se perustuu yhtäläisten mahdollisuuksien, varallisuuden uudelleenjaon periaatteisiin ja julkiseen vastuuseen huolehtia niistä, jotka eivät pysty elättämään itseään.
Hyvinvointivaltiossa hallitus ottaa pakollisen sosiaalivakuutuksen - esimerkiksi National Insurance -maksut Yhdistyneessä kuningaskunnassa, ja sitä käytetään etuuksien tarjoamiseen henkilöille ja perheille suurimman tarpeen aikana. Encyclopedia Britannica .
Henkilöverotusta voidaan pitää myös hyvinvointivaltion osana, kun kerätyt varat käytetään sosiaalisen oikeudenmukaisuuden ja tasa-arvon edistämiseen sekä hyvinvointivaltion filosofian mukaisen politiikan rahoittamiseen.
Hyvinvointivaltion piiriin kuuluvat myös valtion tarjoama koulutus, terveys ja asuminen.
Jotkut hallitukset hyväksyvät hyvinvointivaltion näkökohdat varauksin ja muutoksineen. Esimerkiksi monet maat tarjoavat kansalaisilleen etuja ja ilmaisen koulutuksen, mutta harvat tarjoavat kauaskantoista varallisuuden uudelleenjakoa.
Yksi hyvinvointivaltion keskeisistä haasteista on sen tason määrittäminen, mitä valtio voisi ja sen pitäisi tarjota, ja sen rahoittaminen.
Miten se kehittyi?
Ajatus hyvinvointivaltiosta on ollut jossain muodossa vuosituhansia. Intian keisari Ashoka, joka hallitsi lähes koko Intian niemimaata vuosina 268-232 eKr., oli luultavasti ensimmäinen suvereeni maailmassa, joka perusti hyvinvointivaltion, sanoo Itsenäinen .
Myös Rooman tasavalta otti käytäntöihinsä hyvinvointivaltion elementtejä tarjoten ruoan ja veden tukiohjelmia, tuettua tai ilmaista terveydenhuoltoa köyhille sekä valtion eläkkeitä, lisää taloudellinen ajatushautomo. Econ+ .
Modernin hyvinvointivaltion perusti ensimmäisen kerran keisarilliseen Saksaan 1880-luvulla Otto von Bismarck, jonka tavoitteena oli laajentaa paremmin toimeentulevien etuoikeuksia tavallisiin saksalaisiin.
Sveitsin hyvinvointivaltio syntyi suunnilleen samaan aikaan, ja se sisälsi peruskoulun sekä asumisen lapsille ja vanhuksille.
Isossa-Britanniassa hyvinvointivaltio otettiin käyttöön vastauksena vuoden 1942 Beveridgen raporttiin, joka paljasti laajalle levinneen köyhyyden työväenluokkien keskuudessa ja suositteli hallituksen ylläpitämää etuusjärjestelmää kansalaisten tukemiseksi kehdosta hautaan.
Työväenpuolue voitti ylivoimaisen voiton vuoden 1945 parlamenttivaaleissa lupaamalla toteuttaa raportin suositukset.
Vuosina 1945–1951 pääministeri Clement Attlee ja terveysministeri Aneurin Nye Bevan tekivät laajoja muutoksia valtion järjestelyihin Britanniassa ja Pohjois-Irlannissa.
Työväenpuolue kansallisti kivihiiliteollisuuden, rautatiet, sähkölaitokset ja jopa Englannin keskuspankin auttaakseen varmistamaan sen politiikkaa, jolla luotiin hyvinvointivaltio kaikille.
Vuoden 1944 Butler Act, Family Allowance Act of 1945, 1946 National Insurance Act ja 1948 National Health Act olivat oikeudellinen perusta hyvinvointivaltiolle, joka on olemassa Yhdistyneessä kuningaskunnassa tähän päivään asti.
Otettiin käyttöön koulutus-, terveydenhuolto-, työttömyys- ja sairauspäivärahat, jotka rahoitettiin uudelleenjakoverotuksilla ja joita tuettiin teollisuuden, ruoan ja asumisen sääntelyä lisäävällä lainsäädännöllä.
Miten se muutti maailmaa?
Hyvinvointivaltion luominen loi hyväksyttävän tarjonnan perustason, mikä tarkoittaa, että avainpalvelut, kuten terveydenhuolto, ovat edelleen valtion tuottamia, huolimatta yleisestä siirtymisestä vähemmän valtion tukea.
Yksinkertaisesti sanottuna hyvinvointiyhteiskunta on taannut perustavanlaatuisen elatuksen ihmisille, jotka eivät pysty elättämään itseään. Yhdistyneessä kuningaskunnassa palvelut, mukaan lukien koulutus ja terveydenhuolto, ovat edelleen ilmaisia, ja etuudet ovat saatavilla niille, joilla ei ole tai alhainen palkka.
Empiiriset todisteet osoittavat, että sosiaaliturvamaksut vähentävät huomattavasti köyhyyttä maissa, joissa hyvinvointivaltion osuus BKT:sta on vähintään 20 prosenttia.
Mutta maailman kasvavan ja ikääntyvän väestön myötä hyvinvointivaltio on asettanut paineita myös maiden kassaan. Ison-Britannian työ- ja eläkeministeriön vuonna 2014 vuotaneet muistiot kuvailevat etuuskustannusten nousua yhdeksi suurimmista tällä hetkellä hallituksen kohtaamista finanssiriskeistä.
