Cliff Richard: uusia kysymyksiä mediasta ja poliisista
Miksi poliisi ei varoittanut laulajaa ratsistaan - ja miksi BBC katsoi, että oli perusteltua nolata häntä?
Gavan/Getty Images
Vuonna 1962 raikas Cliff Richard lauloi tiensä kansan sydämeen kappaleella Summer Holiday. Siellä olisi, hän huusi, 'hauskaa ja naurua... ei enää huolta minulle tai sinulle'.
Viisikymmentäkaksi vuotta myöhemmin hänen nykyisen kesälomansa murskasi historiallinen syytös alaikäisen pojan seksuaalisesta hyväksikäytöstä. Hän kiistää jyrkästi kaikki väärinteot, ja useimpien reaktioiden perusteella hän tuntee suurta myötätuntoa hänen tilannettaan kohtaan. Mutta vaikka syytös katoaisi huomenna, sen seuraukset riippuvat Richardin loppuelämästä tähän asti.
Saamme säännöllisesti uutisia uusista pidätyksistä tai uusista tuomioista kaukaisessa menneisyydessä seksuaalirikoksista syytettyjen julkkisten osalta. Mutta useimmille tämä tuli kuin salama taivaasta: monet uskoivat, että kun Savilen tapaus oli herättänyt niin paljon huomiota – TV-dokumentteja, artikkeleita, jopa kirjoja – kuka tahansa, jolla on syytös, olisi jo kauan sitten tullut esiin.
Richardia vastaan nostetun syytöksen kerrotaan olleen Sheffieldissä 14 kuukautta sitten, kauan poliisin odotellessa ennen toimia.
Poliisitutkinnan paljastus on ollut sotkua ja herättää uutta huolta tiedotusvälineiden ja poliisin välisistä suhteista.
Sir Cliff oli lomalla Portugalissa, kun poliisi vei hänen englantilaisen kotinsa osiin ja sai tietää ratsian vasta sen jälkeen, kun BBC oli lähettänyt sen. Miksi BBC odotti laulajan kattohuoneistossa Berkshiren maaseudulla, kun siviilipukuiset upseerit keilasivat merkitsemättömien autojen saattueeseen?
Dominic Grieve, oikeusministeri äskettäiseen kabinetin muutokseen asti, ehdottaa, että poliiseilla olisi selityksiä annettavana: hän kutsui Etelä-Yorkshiren poliisin tutkimusta 'omituiseksi' ja 'erittäin kyseenalaiseksi'. Helikopterin tukemat kameraryhmät eivät kulje maassa sattumalta törmätäkseen tällaiseen tarinaan.
Michael Parkinson, kerran chat-ohjelman juontaja, painoi BBC:tä ja syytti sitä median noitajahdin johtamisesta. 'Poliisi ei saa nimetä ketään, jota ei ole asetettu syytteeseen, eikä hänen pitäisi myöskään raportoida sanomalehdissä', hän sanoi.
Hämmentävästi poliisi on muuttanut tarinaansa: aluksi he kiittivät mediaa tapauksen julkistamisesta ja näin uusien todistajien huuhtelusta, mutta eivät kertoneet, millaisia lisätietoja paljastettiin.
He kuitenkin sanoivat, että BBC oli pakottanut heidät (näennäisen vastahakoisesti) vahvistamaan etsintäajankohdan väittämällä, että se tiesi jo tutkimuksesta ja välittäisi tämän tosiasian joka tapauksessa, mikä saattaa vaarantaa etsintäoperaation.
Joten poliisi - ilmeisesti - vahvisti raidin ajan BBC:lle välttääkseen mahdollisesti haitallisen ennakkouutisraportin.
Richard itse on sanonut, että vihjeet, joista hän tiesi, olivat lentäneet Internetissä jo jonkin aikaa. Hän oli päättänyt olla arvostamatta heitä kommentilla, joka olisi elvyttänyt huhuja julkisuuden hapen avulla.
On olemassa sääntöjä (joita sovelletaan harvoin) siitä, mitä voidaan julkaista poliisitutkinnan yhteydessä, ja näiden pitäisi estää epäillyn nimeäminen (sillä Sir Cliffistä on itse asiassa tullut julkisuudessa) ennen kuin hän on saanut syytetty, ei välitä ennen kuin hänet on edes pidätetty.
Toimittajat ja lähetystoiminnan harjoittajat ovat tietoisia siitä, että suurin vaara, jonka he näyttävät kohtaavan, on ranneisku, ja he ovat viime vuosina ajaneet valmentajan ja hevosen tämän kiellon läpi. Muista Christopher Jefferiesin tapaus, opettaja, jonka joulukuussa 2010 eräät paperit nimesivät 25-vuotiaan maisema-arkkitehti Jo Yeatesin todennäköiseksi tappajaksi.
Jeffries oli alkuperäinen (vaikkakin täysin syytön) poliisiepäilty, ilmeisesti sillä perusteella, että hän oli uhrin vuokranantaja ja näytti – poliisin ja iltapäivälehtien silmissä – oudolta, näennäisesti sävytetyillä hiuksilla. Jefferies haastoi menestyksekkäästi monet paperit oikeuteen ja hänestä tuli Hacked Off -järjestön tukija, joka haluaa lehdistön lainmukaisen valvonnan. Media hillitsi lyhyesti innostustaan aseen hyppäämiseen.
Voisiko BBC, joka on mahdollisesti edelleen älykäs epäonnistuessaan lähettämään Newnight-ohjelmaa, joka olisi paljastanut Jimmy Savilen lukuisat rikokset (epäonnistuminen, joka johti osittain silloisen pääjohtajan erottamiseen), päättänyt täyttää ikärajan? vanha median sanonta 'julkaise ja tule kirotuksi'? Olisiko sillä varaa kohdata muita syytöksiä vihamielisyydestä? Kauha on kauha, ja näinä vuorokauden ympäri kilpailevien uutisten päivinä on tehtävä nopeita päätöksiä tai etu menetetään.
Voidaan kuitenkin kysyä, pitäisikö BBC:n harjoittaa tällaista journalismia. Eikö sen 'valtion' hyväksymänä lähetystoiminnan harjoittajana pitäisi rajoittua raportointiin? Jostain syystä se ei ole löytänyt tasapainoaan BBC:tä vuosikymmen sitten niin traumatisoineen ovela asiakirja-aineiston jälkeen. Palaa päivätyöhön, joillain on houkutus rukoilla.
Etelä-Yorkshiren poliisi on loukkaantunut – ja on kirjoittanut kirjeen sanoakseen sen – siitä, että BBC oli hidas tunnustamaan tapahtumien kulkua ja myöntämään, että voima ei ollut vuodon 'lähde'. Kirjeessä syytetään BBC:tä toimituksellisten ohjeiden rikkomisesta.
Mutta kysymyksiä on edelleen: miksi Cliff Richard – ulkomailla ja lomalla – asetettiin siihen asemaan, että häntä syytettiin mainetta tuhoavasta rikoksesta ilman, että poliisi oli edes varoittanut, että hänen kotiinsa aiotaan tehdä ratsian? Miksi BBC piti oikeana nolata julkisuutta (joka ei silloin tiennyt mistään muusta kuin Internet-huhuista) niin julkisuutta keräävällä tavalla?
Ovatko muut mediaorganisaatiot, tietäen, että laulajaa vastaan oli nostettu syytös, vastuullisesti pidättäytyivät, kunnes poliisi oli ainakin kuulustellut Sir Cliffiä? Tämä vaikuttaa todennäköiseltä, kun otetaan huomioon verkossa pyörivät huhut. Mikä tärkeintä – pitäisikö häntä vastaan koskaan nostaa muodollinen syyte – voisiko Cliff Richard toivoa saavansa oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin, joka ei ole spekulaatioiden ja juorujen tahrattu? Hänen fanit eivät pelkää.
